Odinin Susivaara

Tien pinta kiiltää sateen jäljiltä kuin pronssi, ja sumu nousee Susivaaran yllä. Moottorit heräävät, metalli hyrähtää, kuin Sleipnirin kahdeksan jalkaa rummuttaisi maata.

Tänään Odin ratsastaa taas — ei enää pilvissä, vaan asfalttiviivalla. Kypärän takaa välähtää silmä, joka on nähnyt yhdeksän maailman läpi.

Hänen korppinsa, Hugin ja Munin, lentävät radiokanavien yli, kuiskaavat uutiset maailmasta, kertovat mitä ihmiset unohtavat muistaa.

Ajatus ja Muisti palaavat puolenpäivän aikaan, mustina varjoina Susivaaran taivaalla.

Ja jalkojen juuressa, moottoripyörien varjossa, kulkevat Geri ja Freki —Tahdonvoima ja Teko, Odinin sudet, ne jotka eivät unohda nälkää, eivät pelkoa, eivät uskollisuutta.

He vartioivat Boss Hossia, joka juo viiniä mutta jättää lihan susilleen, Bossia, joka kuulee tuulen äänessä sotien syntyvän ja kuolevan.

Susivaara MCC, teräksinen heimolauma Pohjois-Karjalasta, kokoontuu hänen nimessään joka keskiviikko — Odinin päivänä, kun korpit palaavat ja sudet ulvovat.

Tulenpunaiset valot vuorten yllä, pakokaasun ja legendan tuoksu. Jokainen ajaja on oma riimunsa, oma tarinansa kivessä ja bensassa. Ja kun tie kaartuu pimeään, Odin katsoo viimeisen kerran taakseen, hymyilee, ja antaa moottorin huudon nousta rukoukseksi — ajatus, muisti, tahto, teko, "Hugin. Munin. Freki. Geri".